Viimeaikoina olen hukkunut mm. kasvatustieteen itsenäisiin tehtäviin, luentojen ennakkomateriaaleihin ja venäjän verbioppiin. Konjugaatioita, imperfektiivinen ja perfektiivinen aspekti, aikamuodot tai niiden puuttuminen, persoonapäätteet tai niiden puuttuminen. Vielä joskus nauran niiden tämänhetkiselle näennäisvaikeudelle.
Kesytän vielä kielitieteenkin ja sen loputtoman termiviidakon, vaikka nyt ne tuntuvat miltei mahdottomuudelta. Mikä deiksis, mikä antonymia. Sanojen denotatiivinen merkitys on mulle toistaiseksi vain kolme kysymysmerkkiä.
Koska: Se, joka haluaa - etsii mahdollisuuksia. Se, joka ei halua - etsii tekosyitä.
Ostin viimesyksynä kirjaston poistomyynnistä englanninkielisiä rikosromaaneja. Niistä kaikilla on kauniit kannet ja kellastuneet sivut. Ne kaikki ovat myös kuolettavan pitkäveteisiä. Sen siitä saa, kun valitsee kirjoja pelkän ulkonäön perusteella. Ainakin näyttävät hyvältä kirjahyllyssä, antavat sellaisen näennäisen sivistyneisyyden kuvan. Luulisin, toivoisin.
Olen täyttänyt kalenteria tunnollisesti jokaisen päivän kohdalta. Viikon ajan siis. Hieno saavutus, voisin vähän taputtaa itseäni selkään siitä hyvästä. En edes tiedä miksi ostin vuosikalenterin päivittäisine muistiinpanotiloineen, kun en kuitenkaan kirjoita sinne edes viikoittain. Muutamaa sanaa en suostu kirjoittamaan edes periaatteesta. Jos sinne kerran kirjoittaa, niin silloin on pakko kirjoittaa kunnolla. Muuten menee hukkaan koko kalenteri. Vaikka mitenpä sitä tyhjää päiväkirjaa myöhemmin muistelee. Voi pyhä ristiriitaisuus.
Ihan hauskaa tämä julkisen päiväkirjan pito,
voisi harrastaa melkein useamminkin.
No comments:
Post a Comment