Sunday, January 31

aukaise sun silmät ja sytytä valo keskelle pimeää


Harmaata, harmaata, harmaata.
Sentään jää oli sinistä, ja Immuniteettimaissi värikäs.

Kiitti malleilusta, oli hausketta!

Thursday, January 28

vastavärimaisemia


Aamulla maitokahvia ja ylimääräistä aikaa,
menin kävellen yliopistolle.

Viimeinen luento loppui ennen auringonlaskua.
Yritin napata kuviin sen paksun, täysin vertikaalisen lumisateen.

Puiden värisävyt lämpenivät kaksinumeroisten miinusasteiden kadottua
paljastaen murretun vihreän ja oranssin.

Monday, January 25

Кто хочет - ищет возможности. Кто не хочет - ищет причины.


Viimeaikoina olen hukkunut mm. kasvatustieteen itsenäisiin tehtäviin, luentojen ennakkomateriaaleihin ja venäjän verbioppiin. Konjugaatioita, imperfektiivinen ja perfektiivinen aspekti, aikamuodot tai niiden puuttuminen, persoonapäätteet tai niiden puuttuminen. Vielä joskus nauran niiden tämänhetkiselle näennäisvaikeudelle.

Kesytän vielä kielitieteenkin ja sen loputtoman termiviidakon, vaikka nyt ne tuntuvat miltei mahdottomuudelta. Mikä deiksis, mikä antonymia. Sanojen denotatiivinen merkitys on mulle toistaiseksi vain kolme kysymysmerkkiä.

Koska: Se, joka haluaa - etsii mahdollisuuksia. Se, joka ei halua - etsii tekosyitä.


Ostin viimesyksynä kirjaston poistomyynnistä englanninkielisiä rikosromaaneja. Niistä kaikilla on kauniit kannet ja kellastuneet sivut. Ne kaikki ovat myös kuolettavan pitkäveteisiä. Sen siitä saa, kun valitsee kirjoja pelkän ulkonäön perusteella. Ainakin näyttävät hyvältä kirjahyllyssä, antavat sellaisen näennäisen sivistyneisyyden kuvan. Luulisin, toivoisin.

Olen täyttänyt kalenteria tunnollisesti jokaisen päivän kohdalta. Viikon ajan siis. Hieno saavutus, voisin vähän taputtaa itseäni selkään siitä hyvästä. En edes tiedä miksi ostin vuosikalenterin päivittäisine muistiinpanotiloineen, kun en kuitenkaan kirjoita sinne edes viikoittain. Muutamaa sanaa en suostu kirjoittamaan edes periaatteesta. Jos sinne kerran kirjoittaa, niin silloin on pakko kirjoittaa kunnolla. Muuten menee hukkaan koko kalenteri. Vaikka mitenpä sitä tyhjää päiväkirjaa myöhemmin muistelee. Voi pyhä ristiriitaisuus.

Ihan hauskaa tämä julkisen päiväkirjan pito,
voisi harrastaa melkein useamminkin.

Thursday, January 21

tunnetko onnellisuuden keveytenä vai painona


Kerrankin olin kotona ennen auringonlaskua,
siitä hyvästä pakkasmaisemia ja yks kappale kalpeanaamaa (joka maalasi silmänsä huonosti ihan itse).